Se, kun lähtee Reginasta, jossa on satanu just lunta, on räntää ja on kylmä, ja sit saavut Vancouveriin näkeen tän. Aurinko paistaa, kaikki on vihreetä ja kirsikankukkapuut on täydessä kukassa. Hetki meni kerätä ajatukset ja saada henki taas kulkeen.
Hotelli oli kyllä ihana, en muista nimeä, mutta hyvä paikka oli. Meille oli jätetty kylpykaveriki ja tietty jääkiekkoteemalla.
Vuoret ja meri. Ihanat näköalat ja jotenki ihan mieletön kaupunki. Rakastuin. Ja yks valas. Se jäiki sit ainoaks... Veneily kuvat on siis valas etsintöjen ajalta, joita ei sitten näkyny yhtään, kahtena päivänä. Tokana päivänä olin niin maassa, etten julkaise niitä vähäisiä kuvia ollenkaan. Mun suurin unelma (kirjaimellisesti) on ollu nähdä valaita ja olin niin lähellä, mutta sitte kävi paska tuuri. Onneksi mulla on lahjakortti mennä uudestaan ja sit ku meen, niin mie vaikka sukellan ettiin niitä, prkel.
Jos näette valkosen pilkun, niin se on valkopääkotkan pää.
Tämä ihana, pehmeä, märkä möhky on sealion eli merileijona. Halimaan!
Tässä on pienempiä nahkakoteloita ottamassa aurinkoa.
Tästä kellosta aina tietyn ajoin nuosee höyryä ja sellanen kiva musiikki. Tän lähellä istu kadunmies, joka alko puhumaan mulle ja kysy miksi liikun alasti. Voi hitsit, miten en huomannukaa ite eikä kukaan mun seurueestakaan, että oon alasti. Voi huumeet, ku ne sekottaa joittenki päät.
Tästä alkaa hieman Stanley Parkkia. Hieno paikka, ah.
Näissä maisemissa syötiin hieman piknikiä ja rentouduttiin. Kyllä sielu lepäs.
Auringon lasku
Vissiin joku aika rikas ihminen asuu tuolla ku on halunnu istuttaa puun kattohuoneistonsa partsille..
David Morin on ehkä paras katuesiintyjä, jonka oon koskaan nähny tai kuullu. Ääni ku Justin Timberlakella, kattokaa vaikka YouTubesta!
Sitte käytiin korkeanpaikankammosen suosikki kohteessa. Capilano Suspension Bridge. Eli tosi korkealla roikkuvia siltoja ja puuhun rakennettuja siltoja lisää.
Sitte me lähettiin Hannan kanssa käymään Seattlessa. Tässä on kuva rajalta, johon pysähdyttiin ja komiat miehet tuli tarkistaan meidän passit. Mutta oli kyllä kiva juna, jolla mentiin, ihan eri luokkaa ku VR...
Käytiin Bruce ja Brandon Leen haudoilla. Hanna on iso Bruce-fani eli sille tämä oli suurempi homma, mutta oli siinä jotain tosi siistiä. Näki, kuinka paljon ihmiset edelleen arvostaa niitä, ainaki kaiken sen perusteella mitä niitten haudoilla oli. Kukkia, kolikoita, koruja ja kaikkea. Meidän jälkeenki odotti pari ison kukkapuskan kanssa. RIP Bruce ja Brandon.
Lopussa Hanna jatkoi Amerikan valloitustaan (niin ja Marjo jatko Vancouverista Hollantiin) ja minä jäin yhdeksi yöksi yksin Seattleen. Ei ollu muutenkaan mun suosikkikaupunki, saatan yrittää joskus toisenki kerran, mutta yksin kävin vain katsomassa näitä. Iso hattu ja bootsit. En voi kertoa enempää, siinä ne vaan tökötti. Sit sulkeuduin hotellihuoneeseen, söin sushia ja katoin telkkua. Kylpyynkään en päässy ku ei siinä olli tulppaa perkele!
Vaikka tämä tuliki vähän myöhässä ni tuli kuitenki. Kotimatka oli pitkä ja oli niiiiin ihana päästä kotiin. Olen yrittäny ottaa siitä ilon irti, mutta oon vähän laiska ollu.
Kuitenkin jos tykkäsit tästä blogista, niin sepä ei lopu tähän. En ehkä mainosta sitä niin paljon kun Kanadan reissua, mutta päätin (ainaki yritän) että jatkan kirjottelua, hieman uudella idealla (samalla blogilla kylläkin). Koska minä muutan Helsinkiin elokuun puolessa välissä mennäkseni työharjotteluun, näin 25 vuotta Lapissa asumisen jälkeen, sain idean. Lappilainen muija muuttaa Helsinkiin. Yksinkertaista ja varmasti viihdyttävää. Katotaan mitä saan aikaseksi. Eli elokuussa sellaista on tarjolla teille jotka olette tylsissä töissä tai muuten vaan teillä on hirmusesti aikaa.
<3
